"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Äitiyden vastuu ja velvollisuus.

Missä menee raja? Sitä kysyin ja myös hämmästelin tänään kun jouduin Naistenklinikan päivystykseen hyvinkin epämukavien ja huolestuttavien supistuksien takia.
Koko viikonlopun olen kärvistellyt toistuvien supistusten kourissa eikä lepokaan ole niihin juuri auttanut. Jo kertaalleen synnyttäneenä tietää jo jollain tavalla mikä kuuluu normaaliin raskauden kulkuun ja mikä ei, vaikka toki jokainen raskaus on erilainen ja kehon tuntemukset vaihtelevat.

Viime aikoina on silmiini pistänyt kauhea vöyhötys raskauteen liittyvistä asioista mm. painonnoususta, raskausmahojen kokoluokista, liikkumisesta ja syömisestä raskausaikana jne. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on sama kuin normaalissakin tilanteessa, hyvinvointi ennen kaikkea.

Painonnousu.

Painoa tulee väkisinkin lisää raskauden aikana ja keho muuttaa muotoaan monella tapaa. Se kuuluu asiaan ja on myös edellytys normaalin raskauden etenemiselle sekä mahassa kasvavan lapsen hyvinvoinnille.
Keskimäärin painoa tulee raskauden aikana se 10-12 kg - joskus alle, joskus yli. Terveellä, itsestään huolta pitävällä äidillä näistä painokiloista tuskin jää kehoon juuri mitään, suurin osa "raskauskiloista" häviää synnytyksen jälkeen.
Ja terveellä, hyvinvoivalla äidillä tarkoitan äitiä joka syö säännöllisesti, monipuolisesti ja terveellisellä tavalla sekä liikkuu säännöllisesti mutta kohtuudella.
Moni painoaan liikaa tarkkaileva äiti joutuu hyvinkin suuren kriisin eteen kohdatessaan raskausajan muutokset kehossaan ja sen että ei pystykään enää kontrolloimaan mitä tapahtuu. Tässä on monelle kasvun paikka, ja hyvä sellainen, sillä tämä valmistaa monia juuri siihen mitä äitiys todellisuudessa on, eli omien tarpeiden uudelleen puntaroimista lapsen edun mukaisesti.

Paljon puhetta masuista.

Taas joku äiti sai moitteita julkisesti siitä kun vatsa oli niin pieni raskauden ollessa ihan viimeisillään.
Nämä ovat asioita, joihin ei pitäisi kenenkään ottaa kantaa. Kuten jo sanottu, raskausajan muutokset ovat kehossa jokaisella yksilöllisiä ja mitään oikeaa vatsan kokoa ei ole olemassakaan.
Toki ymmärrän että kun elämme tätä älytöntä fitness-buumia, jossa keho on kontrollin ja hallinnan kehto, niin raskausaikaan ei sovellu mitkään dieetit tai liialliset kontrolloinnit. Odottavan äidin keho tarvitsee rasvaa, jotta mahassa oleva ihmisalku kehittyisi normaalilla tavalla.
Itselläni oli hyvinkin pieni vatsa ensimmäisessä raskaudessa ja kuulin siitä paljon, ihan ärsytykseen saakka. Nyt tällä toisella kerralla voin sanoa että on hiukan isompi mutta ei paljon. Eli nämäkin ovat hyvinkin yksilöllisiä miten jokainen raskauttaan kantaa.

Liikkuminen ja syöminen raskauden aikana.

Liikunnasta ja syömisestä raskauden aikana saadaan aikaan aina hyvin keskustelua.
Liikkumaan tottunut äiti voi liikkua aivan hyvin lähes samalla tavalla raskauden aikanakin jos se tuntuu hyvältä. Itsekin ensimmäisen raskauden aikana vietin aikaa vielä skimbarinteissä ja ajoin fillarilla ennen synnytystä. Tämän toisen kanssa taas on ollut aivan toisenlaista, sillä supistukset tulevat hyvinkin herkästi, mikä pakottaa ottamaan iisimmin eikä skimbarinteissä ole tullut tänä talvena vierailtua lainkaan.
Kehon kuuntelu on tärkeää ja jos on levättävä niin sitten levätään.
Ja mitä ruokailuun tulee, terveellisellä ja monipuolisella ruokavaliolla pääsee pitkälle. Siinä missä joillakin tulee himo suklaaseen tai rasvaiseen ruokaan, niin itse himoitsen jotain raikasta ja tuoretta, esimerkkinä eilen vedetty rasiallinen kirsikkatomaatteja.
Raskausajan terveellinen ja monipuolinen syöminen on ihan yhtä tärkeää kuin syöminen normaalistikin. Ei tämä nyt poikkea juuri raskausajan ulkopuolella syömisestä, sillä hyvinvoiva keho ei ole mikään kausiluonteinen asia vaan siitä pitäisi pitää huolta jatkuvasti, oli raskaana tai ei.
Eli jos pidät huolen itsestäsi jo ennen raskautta ja omaat tasapainon mielen ja kehon välillä, niin moni asia sujuu kuin itsestään sen suurempia muutoksia tekemättä.

Raskaus ei ole sairaus, se on osa elämää. Sen ei tarvitse tarkoittaa kelkan kääntämistä toiseen suuntaan jos olet jo tähänkin mennessä mennyt oikeaan.
Jokainen käy sen läpi omalla tavallaan mutta yhä edelleen painotan että hyvinvointi ennen kaikkea. Se on sekä äidin että lapsen etu.

Vanhemman velvollisuus on tukea lapsen terveyttä ja hyvinvointia, ja se terveys ja hyvinvointi lähtee jo odotusaikana.

"Inhale, exhale..."

- Heidi -


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti