Itselläni on takana kiireinen viikko. Työntäyteisiä päiviä jokaikinen. Paahdettu eteenpäin savut korvista nousten, mietitty, pähkäilty ja pyritty saamaan asioita ratkaistua parhaalla mahdollisella tavalla.
Mutta joskus liika yrittäminen on väärä tapa saada asioita toimimaam. Joskus on vaan parempi istua alas, huokaista, jäädä siihen ja pysähtyä. Lopettaa suorittaminen ja pakko tehdä tämä-ajattelumalli.
Mieli toimii samalla tavalla kuin keho. Liika on liikaa molemmille.
Jokainen on kuullut sanasta ylikunto - se pätee molempiin, niin mieleen kuin kehoon.
Jos kuormitamme kehoa liikaa ja väärällä tavalla, ilman lepoa ja palauttavia päiviä, kehitys pysähtyy ja mitään ei saada aikaan. Turhaudumme ja kierre "epäonnistuin"-ajatteluun on valmis.
Samoin käy mielelle. Liika ajattelu, liika pähkäily ja liika yrittäminen ratkaista kaikki ongelmat tässä ja nyt, väsyttävät mielen. Väsyneenä ja uupuneena emme saa juuri mitään aikaan, kun aivomme lyövät tyhjää ja huutavat erroria.
Lepo. Pysähtyminen. Vapaapäivä. Riittävä uni. Palautuminen. Ei minkään asian tekeminen. Oleminen. Tylsyyden kanssa ystävystyminen. Miltä kuulostaa?
Nämä ovat asioita, jotka vääjäämättä tulevat eteen, kun olemme tehneet liikaa ja suorittaneet jokaista ajatustamme ja tapaamme toimia, noudattaneet kaavaamme, joka on meille tuttu ja ehkä turvallisin, kun muusta emme tiedä. Vielä.
Otathan hetken lepoa tänä viikonloppuna niin keholle kuin mielelle. Uppoudu tylsyyden ja ei-minkään-tekemisen ihmeelliseen maailmaan ja anna ajatuksillesi siivet. Saatat löytää kultajyvän jos olet tarkkana.
Rentoa lauantaita!
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti