"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Loman loppu...on aina jonkin uuden alku.

Kaikki loppuu aikanaaan. Niin hyvät kuin huonot asiat. Hyvien asioiden loppuminen luonnollisesti harmittaa enemmän kuin huonojen, mutta kaikella on aikansa. Elämä kulkee eteenpäin samaan tapaan kuin askel kerrallaan tehtävä juoksulenkki. Jos jäät paikalleen, matka ei etene.
Eilen minulla oli viimeinen virallinen lomapäivä. Haikein mielin painoin pään tyynyyn illalla nukkumaan mennessäni. Se tuntui jonkun lopulta, mutta toisaalta myös jonkun uuden alulta.
Tänä maanantaiaamuna oli pakko jo alkaa availemaan sähköposteja, katsomaan kalentereita ja valmistautumaan tulevaan kiireiseen syksyyn, vaikka kesä ei edes ole vielä ohikaan. Rehellisesti sanottuna, olisin tarvinnut vielä toiset kaksi viikkoa lisää armonaikaa.
No mutta, arkinen aherrus lähti silti käyntiin mitä ihanimmissa merkeissä. Rakas nelivuotias tyttäreni tuli aamulla luokseni keittiöön kädessään paperi, johon hän oli piirtänyt sabluunalla sydämen ja sydämen sisään kirjoittanut oman nimensä, jonka hän on osannut kirjoitttaa jo jonkin aikaa. Sydämen sisällä luki myös ÄITI pisteet ään päällä moneen kertaan vahvistettuna. Olin aivan hämilläni, sillä en ollut hänen koskaan nähnyt kirjoittavan muuta kuin oman nimensä. Ja liikutuin niin, että kyyneleet alkoivat valua silmistä vuolaina. Voiko aamu enää paremmin alkaa. Kiitos P!
Muistoina tästä lyhykäisestä parista kesälomaviikosta jää ihanat hetket kultaakin kalliimman tyttäreni kanssa, naurua ja kyyneliä täynnä olevat päivät kera rakkaiden ystävien ja läheisten. Pitkät ja antoisat juoksulenkit pitkin metsien ja peltoaukeiden sekä mahtavat valokuvataltiot ohitsekiitävistä hetkistä. Näiden voimalla jaksaa taas tarttua uusiin haasteisiin, avata uusia ovia ja uskoa, että edessä oleva elämä vain paranee entisestään.
Suurella sydämellä: tyttäreni, aurinko ja meri <3
Olen taas oppinut, kasvanut ja...saanut edes hitusen aurinkoa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti