"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

torstai 26. heinäkuuta 2012

Ei tekosyitä!

"Jos todella haluaa jotain, niin tekosyitä on turha lähteä etsimään vaan tapoja joilla tavoite toteuttaa."

Niin moni vanhempi tuskailee liikkumattomuuttaan ja huonoa kuntoaan, syyllistää turhaan jälkikasvuaan ja sitä, ettei ole aikaa jumpata, juosta tai käydä salilla.
Tekosyitä, kaikki!
Jos ihminen todella haluaa jotain, oli se sitten hyvinvointi tai hyvästä kunnosta huolehtiminen, niin sille löytyy kyllä aikaa. Kaikki on kiinni itsestä ja siitä kuinka paljon sitä oikeasti haluaa.
Olen tullut tämän asian eteen itse monesti äitinä, aktiivisesti liikkuvana sellaisena. Aina ei ole mahdollista jättää lasta jonkun toisen hoiviin ja hilpaista kahden tunnin lenkille tai treenaamaan salille. On opittava luovimaan, löytämään tavat toimia lähes mahdottomissa tilanteissa silloin kun vaihtoehdot ovat todella vähissä. Tämä erottaa jyvät akanoista ja wannabeet todellisista tavoitteisiin sitoutujista - if there is no way, you'll make one-tyyliin.
Maratonini lähestyy ja treeniaika käy vähiin. Yhtään juoksua ei ole enää hukattavissa joten tähän yhtälöön ei tekosyyt sovi. Lapsi siis vaunuihin ja lenkkitossut jalkaan, kuten tänä aamuna oli pakko tehdä.
Olen tehnyt vaunulenkkejä juosten ennenkin, paljon, varsinkin tyttäreni ollessa pieni. Silloin tarkoitusperät olivat kuitenkin toiset. Nyt on tosi kyseessä sen suhteen, että juoksemaan on pakko päästä tavalla tai toisella tai 42,195 kilometriä on helvetinmoinen rupeama, vaikka se on sitä muutenkin.
Ennen lasta moni asia oli helpompaa. Treenit sujuivat mutkattomasti silloin kuin itselle sopi, ei tarvinnut kysyä keneltäkään aikatauluja lastenhoidon suhteen. Toista se on nykyään.
Oma etulyöntiasemani on se, että liikun jo työkseni - joten siinä olen jo askeleen edempänä muita vanhempia, jotka eivät pääse sitä töitten lomassa tekemään.
Ja kun pelkkä juokseminen ei riitä. On pidettävä huolta myös lihaskunnosta, ja siihen minulla on ollut pelastavina apuvälineinä nyt lomalla kahvakuulat, joilla olen niin kotona, mökillä, puistossa ym. paikoissa treenannut aina tarvittaessa lapsi mukana tai ilman.
Eli mikään suuri tavoite ei kaadu pieniin hidasteisiin tai mutkiin matkassa. Juuri nämä hidasteet ja mutkat matkassa saattavat olla juuri niitä vahvistavia tekijöitä, joiden avulla saamme vieläkin kirkkaamman sädekehän loistamaan ympärillemme.
Voin verrata tätä tämän aamun lenkkiini. 10 km:n juoksulenkki vaunujen kanssa, lastina vajaa 15kg:a painava tyyppi ja matkanvarrella niin loivaa kuin jyrkkää mäkeä VS. 10 km:n juoksulenkki ilman vaunuja samassa maastossa, vauhti ehkä hiukan nopeampi.
Keho teki jatkuvaa monipuolista lihaskuntotreeniä, syke oli huomattavasti korkeammalla kuin normaalisti ja mikä parasta, juomapullo kulki kätevästi mukana vaunuissa ilman että olisi joutunut kantaa, oli nääs aika painostava ilma.
Hyödyllistä. Tehokasta. Palkitsevaa. Kaiken kaikkiaan!
Ei voi asiaa paremmin ilmaista :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti