Juhannus on juhlittu. Pessimisti kuittaa kesän olleen ja menneen, mutta optimisti jaksaa vielä uskoa aurinkoon, lämpöön ja parempiin kesäpäiviin, jotka ovat yhä edessä päin.
Pitkä viikonloppu takana. Rentoutumista. Ei kellokaulassa juoksemista. Olemista ja pienistä asioista nauttimista.
Olin pakannut mökkikapsäkkiini viimeisen päälle juoksuvermeet mutta juoksut jäi juoksematta. Käsiini tarttuivat kuitenkin nyrkkeilyhanskat, joilla tuli "tönittyä käpälöihin" kuten rakas tyttäreni asian ilmaisi.
Vaikka tämän juhannuksen parasta antia oli yllättävän lämmin ja aurinkoinen sää, ja ensimmäiset aidot rusketusraidat, niin lähelle pääsi myös Nikonin D700 järkkärikamera, jonka olin saanut lainaan viikonlopuksi.
Toiset saavat kicksejä hienoista ajopeleistä tai hifi-vehkeistä, niin tämä tyttö innostuu hullunlailla linsseistä ja putkista, joiden läpi tallentaa korvaamattomia hetkiä, tehdä ikuisesti katsottavia muistoja ja siepata hetki, jolla voi olla elämääkin suurempi tarkoitus.
Valokuvaus on minulle terapiaa, se vapauttaa lukot, se antaa siivet omille kyvyille ja työntulos on nykypäivän tekniikalla nähtävissä heti, sillä sekunnilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti