"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Bikinit päällä pohjoisnavalla.

Miten tämä on mahdollista? Me suomalaisethan olemme tottuneet talveen, lumeen ja jäähän, korkeisiin kinoksiin ja lumimyrskyn jälkeen auraamattomiin teihin.
Nyt kuitenkin on havaittavissa ilmiö, että olemme melkein koko kansa kuin bikinit päällä pohjoisnavalla,  tietämättä yhtään miten toimia kun tiet ovat tukossa vastasataneen lumen jäljiltä, autot hautautuneet lumihankeen ja lastenvaunuilla on mahdoton saada metriäkään pyöriä pyörimään eteenpäin umpihangessa. Puhumattakaan takkuilevasta junaliikenteestä ja ihmisten talvikelien ajotaidoista.
Minun lapsuuteeni kuuluivat lumi, valtavat kinokset ja kinoksiakin suuremmat lumipenkat, joita aurausautot olivat kasanneet joka puolelle. Ja todellakin joka puolelle. Mutta minä olenkin kotoisin Keski-Suomesta, tarkemmin sanottuna Jyväskylästä.
Me hiihdettiin, luisteltiin, tehtiin valtavia "lumikaupunkeja" ja jäisiä liukumäkiä. Ajettiin kilpaa potkukelkoilla ja törmäiltiin stigoilla. Mitä korkeammat lumipenkat olivat, sitä paremmin sieltä huikkasi minisuksilla alas tai rakensi sitä mahtavammat lumiluolat, joiden katsomisesta perittiin pääsymaksuksi 50 penniä.

Joku unohtanut mersunsa hankeen,

Nykypäivän ihmiset kun eivät edes omista lumilapioita, saatikka osaa kaivaa onkaloita lumipenkkoihin, puhumattakaan autojen kaivamisesta lumihangesta.
Ihmetellään talvea, hämmästellään ja mietitään, että miten tämä on mahdollista, vaikka meillä on ollut talvi aina, jopa Etelä-Suomessakin.
Vaikka en ole talvi-ihminen ja vaihtaisin hetkenä minä tahansa kesäkeleihin, niin pohjoisempaa tulleena en kuitenkaan jää sormi suuhun jos lunta on liikaa.
Jos tietä ei ole aurattu, niin se aurataan, vaikka itse. Pätee kaikkeen elämässä.

"If there is no way, make one."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti