"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

perjantai 23. syyskuuta 2011

Pienellä asialla suuret seuraukset.

Pinttyneitä tapoja. Rutiineja. Olemme monesti niiden vankeina, emmekä uskalla tai osaa tehdä asioita toisin.

Olen koko viikon ajan tehnyt tietoisia pieniä muutoksia niin ajatusmaailmassani kuin toiminnassakin. Sanonta sanoo: " Jos teemme samoja asioita päivästä toiseen, saamme sen mitä olemme aina saaneet." Tämä on niin totta!

Kauniina perjantai aamupäivänä tapasin ystäväni kahvilla Helsingin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa. Oli niin mahtava nähdä raskaana olevaa ystävääni, joka hehkui onnea ja sitä raskausajan huumaa.

Tilatessa kahviani, päätinkin tehdä normaalista poikkeavan vedon. Minä, vahvan mustan kahvin ystävä, en ottanutkaan sitä tavallista mustaa pannukahvia ilman maitoa ja sokeria, vaan tilasin mochaccinon. Ja siihen oli kaksi hyvää syytä.
Ensimmäinen: halusin tehdä jotain toisin, en samaa kuin aina, joka päivä, normaalisti.
Toinen: Esitteessä mochaccino näytti kauniilta, jopa taiteelliselta luomukselta. Sitä olisi ilo katsella.

Toki aina kauniit kuvat eivät vastaa todellisuutta, mutta tällä kertaa nuori tarjoilijatyttö osasi tehdä juuri oikeanlaiset kuviot maitovaahtooni kuin kuvassakin.


Tämä, että tein jotain toisin, sai olotilani nousemaan. Jo se, että itse mochaccino oli silmänruokaa, tavallisen mustan tylsän nesteen sijaan, nostatti tunnetilaa ja onnellisuusasteikkoa huiman pykälän.

Jos jokainen päivä muistaisimme tehdä jotain erilaista, normaaliarjesta poikkeavaa, saisimme aikaan uudenlaisen tunnelatauksen. Ruokkisimme mieltä ja kehoa eri ärsykkein, unohtaisimme turhautuneisuuden ja tylsyyden tunteen. Kokisimme uutta, herättelisimme aisteja uudelleen toimimaan aktiivisesti, osaisimme ehkä katsoa myös helpommin elämän kauneutta silmiin ja löytää niitä pieniä onnen hippuja, joita joka päivä on ympärillämme. Paljon.

Rutiineissa ja normaaliarjessa ei ole mitään pahaa, mutta rutiineista ja arjestakin saadaan mukavampaa kun tehdään joskus jotain poikkeavaa. Hauskaa ja mielialaa nostattavaa.

Kiitos ystäväni. Kiitos kauniin mochaccinon, joka avasi silmäni näkemään taas elämän kauneuden. Näinkin hassulla tavalla.
Jos uskallamme katsoa ja avata joskus oven, jota emme normaalisti avaa, saatamme yllättyä.

Elämän kauneus on monesti niin lähellä, ettei sitä aina osaa edes katsoa. Laput pois silmiltä ja zoomailemaan. Nautitaan niin pienistä kuin isoistakin asioista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti